Mirjan ja Halvorin hääkuva 12.6.1965
Mirja ja Halvor Ronningin kultahääpäivä oli 12.6.2015. Koska kääntäjät kutsuvat aina Mirjaa ja Halvoria mamaksi ja papaksi, he halusivat juhlia Raamattukodin ”perheen” kanssa. Mukana olivat heidän kanssaan jakutialainen ja afrikkalaiset raamatunkääntäjät, amerikkalaismennoniittikäännösopiskelija ja tämän perhe, korealainen käännöskonsultti sekä amerikkalaiset, suomalainen ja etelä-afrikkalais-saksalais-hollantilainen vapaaehtoiset ja allekirjoittanut. Elokuussa he viettävät juhlaa lastensa ja 12 lastenlapsensa kanssa, kun heidän tytär tulee tyttäriensä kanssa USA:sta. Söimme illallisen Jad Hashmonan ravintolassa, missä myös oli jotain ohjelmaa. Halvor piti kauniin puheen Mirjasta ja hänen kolmesta ominaisuudestaan, luovuudesta, sisusta ja rakkaudesta. Mirja luki hepreaksi Psalmin 128.
Jumalaapelkääväisten kotionni
- Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä.
- Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!
- Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.
- Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.
- Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena,
- saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille.
Olin iltapäivällä kirjoittanut muutamia rivejä englanniksi, jotka alla nyt suomennettuna. Ensin luin Joanna Fuchsin runon ja sen jälkeen omat rivini.
Blessed Union By Joanna Fuchs
Very rarely,
God chooses two extraordinary people,
bonding them in marriage,
a unique, blessed union,
a golden couple
who shine like a beacon of hope
for the rest of us—
hope that we can learn
to glow as they do,
with intelligence,
good character, strength
and love.
We feel privileged to know you.
Happy Anniversary
to our most treasured friends.
For us, you are truly heaven sent.
Mirja, sinun äitisi ja isäsi toivat sinut Israeliin.
Pienenä tyttöjä sinä tiesit, että tulet appelsiinien maahan.
Sen sinä kerroit myös ihmisille Suomessa ennen kuin muutit.
Sinä asuit Tiberiaassa, ja sinut lähetettiin kouluun paikallisten kanssa.
Sinä opit hepreaa ja rakastuit tuohon kieleen.
Sinä ystävystyit luokkakaveriesi kanssa ja niistä tuli elämänpituisia ystävyyksiä.
Sinä kasvoit ja muutit ylös Jerusalemiin opiskelemaan.
Niinä vuosina nuori komea mies halusi opiskella Raamatun kieltä.
Niin Halvor muutti Israeliin ja opiskeli vuoden.
Mutta eräänä aamuna hän oli sairas syötyään vihreitä raakoja banaaneja eikä mennyt opiskelemaan.
Myöhemmin tuona päivänä hän voi paremmin ja käveli toimistoon, missä hän voisi anoa vuoden stipendiä Heprealaiseen yliopistoon.
Kuuli, että hän on myöhässä anomuksen kanssa, mutta anoi kuitenkin.
Muutama kuukausi myöhemmin hän sai kirjekuoren, missä oli hyviä uutisia,
”Sinut on valittu saamaan yhden vuoden stipendi”.
Joten Halvor jäi vielä toiseksi vuodeksi.
Jumalalla oli jotain mielessä,
ja johdatti teidät molemmat samaan paikkaan myöhemmin tuona vuonna.
Halvor istui pöydän toisella puolella ja näki sinun kirkkaat ja kauniit silmäsi,
katsoi niihin ja sanoi: “Minun nimeni on Halvor, mikä sinun nimesi on?“.
Tästä hetkestä teillä on ollut jo pitkä matka yhdessä,
onnellisia aikoja, surullisia aikoja. Mutta joka hetki Jumala on ollut teidän kanssanne.
Hän antoi teille näyn ja ilman tuota näkyä emme olisi tässä.
Raamatunkääntäjien koti on ollut valtava siunaus meille kaikille.
Ja yli sadalle kääntäjälle ja konsultille, jotka ovat voineet jakaa siunausta maailmalla.
Te olette mama ja papa niin monelle,
ystäviä jotka välittävät ja rakastavat.
Olemme todella kiitollisia Jumalalle teistä molemmista.
Ja kiitollisia vihreille banaaneille jotka ova syy, että olette yhdessä.
Puheenvuoroni jälkeen annoin Mirjalle ja Halvorille vihreitä banaaneja, mutta pyysin, että antavat niiden kypsyä ja sillä välin syövät antamani Fazerin mustikkamaitosuklaan.
Illallisen jälkeen siirryimme Hirsikodille, missä nautimme kahvit, teet ja Kirstin leipomaa omenapiirakkaa. Tuon jälkeen saimme siirtyä kuvien välityksellä Jakutiaan, koska esittelyvuorossa oli jakutialainen Sargylana, jota kutsumme Sarahiksi. Jakutian upeat, ja myös vaatimattomatkin olosuhteet, ihastuttivat meitä. Sarah kertoi myös raamatunkäännösprojekteistaan, missä hän on ollut mukana. Saimme kuulla, että hänen kotikylänsä lähellä on testattu ydinpommeja 70-80-luvulla. Näiden tuottaman ydinsaasteen seurauksesta eläimet ovat kuolleet metsistä ja metsissä vallitsee hiljaisuus. Nuo testaukset ovat laskeneet syvän pelon kylän asukkaisiin. On hyvä rukoilla tuon noin 500 hengen kylän puolesta.
Tämä hieno ilta sai olla päättämässä viikkoa. Kuluneen viikon aikana moneen kertaan on saanut ihmetellä sitä yhteyttä mikä meillä eri maista olevilla on.
Hyvää sapattia!
Maarit Kattilakoski