Saimme tutustua Raamattukodin opetustoimintaan käytännössä, kun osallistuimme 
raamatunkäännöskonsulttien mukana retkelle Neot Kedumimin Raamatulliseen luonnonpuistoon (http://www.neot-kedumim.org.il/). Konsultteja oli kaikkiaan kuusi edustaen käännöstyötä Filippiineillä, Salomonsaarilla, Thaimaassa, Keniassa ja Togossa. Oppaamme Ronit Maoz jakoi oppilaille monisteet, joihin oli poimittu mm. Raamatussa mainittuja kasveja, työmenetelmiä ja veteen liittyviä käsitteitä. Monisteesta löytyi näiden nimitykset hepreaksi ja englanniksi, kasveista myös latinaksi (tieteellinen nimi) sekä näihin liittyvät tekstit Raamatussa.
Monisteesta luemme: Poterium Spinosum ja siihen liittyvä kohta Saarnaajan kirjasta, ”Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin”. Tutkimme kasvin ruukkumaisia siemenkotia ja kokoamme pensaan oksia pieneen kasaan polulle – ja eikun tulet alle! Yhdessä humauksessa puoliksi tuoreet oksat palavat rätisten, mutta niin nopeasti, ettei niistä olisi lämmittämään edes Eesaun linssisoppaa. Pari muutakin ko. kasviin liittyvää raamatunkohtaa tulee näin havainnollistettua.
Polun varressa löytyy sinappikasvi, joihin siemenkodat ovat juuri kehittymässä. 
Heti näkee, että siemenet ovat millin kokoisia, mutta mitä Jeesus sanoikaan: ”Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.” Tämä puu osoittautuu kuitenkin alle miehen mittaiseksi ja Salomonsaaren konsultti toteaa (jo kolmannen kerran), että hänen täytyy muuttaa omaa käännöstään, koska hänen mielikuvansa sinappipuusta on ollut aivan erilainen.
Jesaja 16 ennustaa, että ”tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu, viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja, viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä, ilon äänet ovat vaienneet”. Näitä ilon ääniä harjoittelimme virtuualisella viinin polkemisella, rytmisen hei tat –laulun tahdittamana. Tutustuimme öljynpuristamoon ja pyöritimme sen suurta kiveä. Nostimme vettä 10 m syvästä kaivosta nahkaisella leilillä ja totesimme, kauniin Rebekan luvanneen aika paljon Abrahamin palvelijalle, kun lupasi juottaa tämän sadan-litran-janoiset kamelitkin. Kuulimme ja näimme, miten tarkkaa työtä jemeninjuutalainen kirjuri teki kirjoittaessaan raamatunlauseita nahanpaloille, tallennettavaksi rukouskoteloihin ja ovenpielen mezusoihin. Näimme kokonaisia käsin kirjoitettuja toorakääröjä ja kuulimme sen laulunomaista lukemista (resitointia) eri maailmankolkkien nuotilla.
Jeesus kertoi kesän olevan lähellä, kun viikunapuu puhkeaa kukkaan. Suomalainen odottaa sitä innolla, kun talvi on mennyt ja kohmeiset luut saavat nauttia lämmöstä. Israelissa kesä on kovaa aikaa auringon paahtaessa täysillä ja kasvien kuollessa veden puutteeseen. Kaiken lisäksi heprean kesää tarkoittava sana kayitz on samaa juurta kuin loppua tarkoittava sana!
Päivän retki avarsi ymmärrystämme, kuinka vaativaa Raamatun käsitteiden kääntäminen vieraisiin kieliin ja kulttuureihin onkaan ja kuinka tärkeää kääntäjien ja heitä ohjaavien konsulttien on kokea ja nähdä Raamatun maa omin silmin. Illan tullen saimme käydä Hirsikodille sapattiaterialle yhdessä näiden konsulttien, Kodilla majailevien kahdeksan kääntäjän sekä heitä palvelevien vapaaehtoisten kanssa.
Siunattu päivä, Shabbat Shalom!
Jukka ja Leena Suonio